Otsikossa se jo tulikin. Mun yöt on ollut synnytyksen jälkeen jotenkin tosi vaikeita. Vaikka neiti nukkuukin yönsä todella hyvin, mä en. Mulla oli jo ennen raskautta hankaluuksia nukkumisen kanssa, mutta nyt ne on jotenkin korostuneet. Mä pelkään ihan olemattomia, kuten pimeetä ja sängyn alla piileskeleviä mörköjä. En pysty nukkumaan ollenkaan niin, että joku ruumiinosa roikkuis sängyn reunan ulkopuolella, ehei, mun täytyy olla visusti peiton alla. Nää kaikki pelot ja tunteet on tullut synnytyksen jälkeen paljon voimakkaampina, veikkaan hormoonitoimintaa, ja olettaisin vielä tuon hormoonikierukan pahentavan asiaa. Oon käynyt lääkärillä asian tiimoilta, ja muutamia nukahtamislääkkeitäkin on kokeiltu, ilman toimivaa apua. Haittavaikutukset olen kyllä saanut kärsiä kaikki, mutta nukkumaan en pysty. Toissailta oli ehkä kauhein, lääkkeen otettuani näin aivan kamalia hallusinaatioita, ja jouduin herättään miehen, koska mua pelotti ihan älyttömästi. Eilisilta meni sitten myös valvoessa, koska en todella uskaltanut tuota lääkettä enää ottaa. Onneksi mulla on resepti tuolla odottamassa uusiin lääkkeisiin. Nyt vaan kahden tunnin yöunien jälkeen pitäisi jaksaa lähteä käymään apteekissa.. Oon käynyt myös psykologin juttusilla, ja se nyt on selvää, että mun pelot on aivan kuin lapsen pelkoja, joten jostain sieltä lapsuudesta ne juontaa juurensa. Mä olen tässä vaan miettinyt, että miten voin olla hyvä äiti, jos muutaman vuodenkin kuluttua edelleen pelkään samoja
mielikuvitusmörköjä, kun tyttäreni? No, tuo kierukka saa ainakin lähteä kävelemään, harmi vaan että seuraava aika lääkärille on vasta elokuun lopulla.
Omnom. Mies kokkaili aivan älyttömän hyviä leipiä meille ruuaksi eilen! Miehellä ei vielä ole mitään koulutusta (on nyt eräässä työpajatoiminnassa elokuuhun asti, kunnes aloittaa puusepän opinnot), ja mä kyllä suosittelisin sille kokin opintoja! Vaikka mä olen valmistunut tarjoilijaksi, ja aikanani opiskellut myös ruoanvalmistusta, on tuo mies meistä ehdottomasti se parempi kokki.
Ja kätevästi meidän ruokailun kautta sitten Minjan syömisiin. Meillä on nyt vajaat pari viikkoa syöty aamuin illoin velliä. Soseitakin kokeiltiin viikko pari sitten, mutta ei neidille maistunut. Eilen sitten perhetyöntekijän kanssa päätettiin kokeilla maissisosetta (koska Minja tykännyt mm. maissivellistä), ja se upposikin yllättäen oikein hyvällä ruokahalulla. Nyt siis korvikkeen lisäksi meillä menee maissi- ja peruna-porkkana velli sekä maissisose. Ens viikolla varmaan sitten testataan tota porkkana-peruna sosetta :) Raskaana ollessani mulla oli mielessä, että teen aivan varmasti itse kaikki soseet. No, se jäi. Ehkä osittain laiskuuteni takia, mutta myös sen takia, ettei meillä ole minkäänlaista teho-, sauva- tmv sekotinta. On kyllä hankintalistalla :D
Onneks mies tulee kohta koulusta, ja pääsen päikkäreille. Mikäli mua nyt sit enää nukuttaa.. :F
 |
| Näin vakavasti meillä otetaan xboksin pelaaminen! |
